Mandariiniporkkanakakku

Kommentoin tämän onnistumista sitten kun se on syöty, mutta taikina ainakin oli namskis!

4 munaa
lasillinen sokeria
1 tl vaniljasokeria
lasillinen vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 iso porkkana raastettuna
1/2 tl kanelia
ripaus neilikkaa

Päälle:
2 dl kermaa vatkattuna
2 tl vaniljasokeri
2 mandariinia
muutama marenki (tai se neljännes valmiista marenkipohjasta, joka jäi kaappiin jäljelle kun akuutti sokerihimo iski)

Vatkaa munat ja sokeri hyvin. Lisää muut aineet. Paista pyöreässä kakkuvuoassa 200C 20 min tai kunnes kakku on kypsä ja saanut väriä. Anna jäähtyä. Kumoa lautaselle, päällystä kermavaahdolla, johon on sekoitettu vaniljasokeri ja pilkottu mandariini. Murustele marenki päälle.

Ja miltä se sitten maistui? Melkoisen hyvältä!

Lisää kuvateksti

Mutkat suoriksi -lasagne

No niin, nyt sitten tunnustus asiasta jota ehkä olette jo epäilleetkin. Meilläkään ei ihan aina aloiteta ruoanlaittoa siitä että käydään omasta tai naapurin maasta kaivamassa palsternakkoja. Joskus minäkin tuunaan puolivalmisteista omanmakuista ja -näköistä ruokaa. Tänään oikaistiin lasagnen kanssa.

2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 prk (luomu) bolognese kastiketta
200 gr huijausjauhelihaa
1 dl pecorino romano -raastetta
1 pieni pussi cashew pähkinöitä
200 gr (vihreitä) lasagnelevyjä
2 dl ruokakermaa
150 gr emmental-juustoraastetta

Freesaa sipuli, lisää sjauhis ja kastike. Lisää juusto ja murskattu pähkinä. Lado kerroksittain levyjä, kastiketta ja päälle kerma&juustoraaste. Paista 200C uunissa 25 min.

Synkkä sienirisotto

Montakohan eri risottoreseptiä täällä jo on? Varmaan aika monta. Meillä se kuuluu yhtä olennaisena osana ruokavalioon kuin monessa muussa perheessä vaikka lihamakaronilaatikko... Tällä kertaa tuli niin paljon muutoksia perushuttuun että oli taas syytä kirjata yksi variantti ylös. Tämä on sen verran hurjan näköistä että puolustaisi paikkaansa esim. Halloween-illallisen alkupalana. Ja ihan ilkeän hyvää. Jopa toipuva sienifoobikko santsasi.

3 dl suppilovahveroita
2 rkl oliiviöljyä
1-3 valkosipulin kynttä
1 punasipuli
3 dl risottoriisiä
kuumaa vettä
2 dl punaviiniä
1 dl kuivaa mustatorvisientä
2 tl salviaa
50 gr voita
1 dl pecorino romano -juustoa hienona raasteena
mustapippuria

Paista tuoreet sienet pannulla keskilämmöllä. Lisää öljy, freesaa sipulit. Kuullota riisi. Lisää vettä vähän kerrassaan niin että on koko ajan melko märkää. Lisää viini ja kuivat sienet sekä salvia. Kypsennyksen lopulla (n 16 min) lisää loput aineet.

Lapsi keittiössä

Tämä bloggaus ei poikkeuksellisesti sisällä reseptejä, vaan kulinaristista pohdintaa aiheella lapsi keittiössä. Meillä oli taannoin 3-vuotistarkastus ja selitin terveydenhoitajalle että tapanani on yhdellä aterialla päivässä tarjota "varmoja suosikkeja" ja toisella sitten jotain vähän haastavampaa. Terveydenhoitaja kysyi mitä ne suosikit ovat ja kulmakarvat hieman nousivat kun aloin luetella ruokia, joita "nirso" kolmivuotiaamme mieluiten syö: pasta ja pesto. Erilaiset sieniruuat. Kaikista mieluiten risotto. Sushi. Ja niin edelleen.

Miten tähän on päästy? Lapsi on otettu ruoan tekemiseen ihan alusta asti, niin pian kuin mahdollista. Kun lapsi oli vähän alle puolivuotias ja tehtiin joululaatikoita, hän sai tutustuttavaksi palan raakaa lanttua ja porkkanaa. Hän on myös saanut aktiivisesti osallistua ruoan hankkimiseen esimerkiksi sienestämällä, marjastamalla, perustamalla perunamaan, osallistumalla sadonkorjuuseen ja etsimällä kaupasta tarvittavia aineita. 

Esimerkiksi vuoden ja viiden kuukauden ikäinen pystyy hyvin leipomaan piparia.

1½-vuotiaalla pysyy kauha hyvin kädessä sekoittaessa.

2-vuotiaana onnistui ainakin croissant-taikinan kaulitseminen, rullaaminen, munalla voitelu ja juuston sirottelu.

Sieniä on poimittu yhdessä 1-vuotiaasta, tässä kaksivuotias oman korin ja herkkutattisaaliin kanssa.

Tässä tehdään yhdessä ravioleja pari kuukautta ennen 3-vuotissynttäreitä.

 Tottakai aikuisen pitää olla kärsivällinen, sietää hitaus ja sotku. Neuvoja tarvitaan jatkuvasti, mutta merkillisesti taidot kasvaa harjoitellessa. Nykyään lapsi hämmästyttää taidoillaan, hän esimerkiksi osaa kuoria sipulia ja palsternakkaa (kuori irtoaa helpommin kuin perunasta tai porkkanasta), raastaa juureksia, puristaa valkosipulin, jauhaa mausteita morttelissa, jauhaa pippuria myllystä, rikkoa kananmunan ja tietekin vatkata.

Lapsen kannattaa antaa myös osallistua itsenäisesti ruokaprosessiin. Tänään esimerkiksi hän sai valita laitetaanko feta-juuston, sipulin ja tomaatin kanssa huijauskanaa vai sientä (laitettiin vaaleaa orakasta) ja laitetaanko perunoiden päälle kynteliä vai rakuunaa (kynteli tuoksui paremmalle). Muistatte varmaan myös hänen ensimmäisen oman reseptinsä, "suppitatti-piirakan".

Myös jälkien siivoaminen on lapsesta usein hauskaa. Mikä riemu, kun saa laittaa perunankuoret biojätteisiin, tiskata tai pyyhkiä pöydän :)

Mutta miksi? Lapsi harvoin nirsoilee ruoasta, jonka on itse tehnyt. Hän myös opettelee omatoimiseksi ruoan suhteen. Muistan edelleen miten hämmästynyt olin käydessäni alakouluikäisenä kylässä, jossa äiti edelleen kuori keitetyt perunat lautasella ja voiteli lastensa leivät. Lapsi saa myös tärkeitä elämyksiä, kuten miltä asiat tuntuvat, tuoksuvat ja maistuvat, miten ne muuttuvat kypsinä ja tietysti paljon onnistumisen kokemuksia. Unohtamatta ehkä tärkeintä, eli yhteistä aikaa.