Kanttarellikastike

Meillä on siitä erikoinen 3-vuotias, että hän sorttaa kastikkeesta sienet ja syö pelkästään ne. Jopa pahimpana nirsoilukautena sienet on kelvannut, joten meillä on joskus saanut iltapalaksi desin paistettuja suppilovahveroita pelkästään, koska ne oli ainoa joka maistui. Siksi on kiva kokeilla erilaisia sieniruokia, niitä menee aina!

Tämä on vähän niinkuin italialainen versio kesäkeitosta, alkukesän herkkuja yhdessä. Hyvää niin tuorepastan kuin uusien perunoidenkin kanssa. Tässä reseptissä juju oli nimenomaan salvian voimakkaassa maussa, muut yrtit voi valita sen mukaan mitä pihalta tai maustekaapista löytyy. Jos jotain muuta haluaa.

1 iso kevätsipuli
2 valkosipulin kynttä
3 rkl oliiviöljyä
2 dl pikkuisia tuoreita kanttarelleja
1 tlk tomaattimurskaa
1 pala sokeria
tuoreita yrttejä, kuten basilikaa, oreganoa
1 tl kuivattua salviaa (kun tuoretta ei ollut tarpeeksi)
1 tl kuivattua kynteliä
mustapippuria
päälle sormisuolaa

Kuullota hienonnetut sipulit kuumassa öljyssä. Paista kanttarellit, aivan pienet kokonaisina ja isommat pilkottuna. Lisää tomaattimurska ja sokerinpala viemään tölkin maku pois. Lisää salvia. Hieman myöhemmin lisää kynteli. Anna hautua siihen asti että lisuke on kypsä, hienonna tuoreet yrtit joukkoon.

Nokkosrisotto

Kyle Phillips sanoo asian nappiin Italian food-sivustolla: risoton tekeminen on vähän kuin polkupyörällä ajoa. Ensin tarvitaan hieman harjoittelua ja sen jälkeen vähän keskittymistä. Risotto on yksi lempiruoistani, tai siis siitä tuli sellainen kun tajusin ettei siihen tule ensinkään keitettyä riisiä, ei lihaliemikuutiota eikä varsinkaan herne-maissi-paprikaa. En väitä, että vieläkään osaisin tehdä täydellistä risottoa, mutta melkoisen hyvin jo onnistun useimmiten.

Tänään esikoinen ilmoitti että on ihan hirveä nälkä noin puoli tuntia ennen kuin olin kuvitellut ja siksi piti improvisoida nopeasti. Onneksi puutarhassa on jo satoa korjattavaksi ja eilen käytiin herkkujen hakumatkalla Ukkolan vuohitilalla. Samalla reissulla pysähdyttiin Inkoossa ravintola Sågenissa syömässä, pitkään aikaan en ole syönyt niin herkullista risottoa kuin siellä! Oli siis hyvä pyöräyttää kasaan tämä herkullinen lounas. Tähän käytettiin tuorejuustoa, jossa oli basilikaa ja aurinkokuivattua tomaattia.  Jos ei pihassa kasva lipstikkaa, mikä tahansa muu yrtti käy melkein yhtä hyvin. Minulla esim. timjami on yleensä se ainoa oikea risoton mauste. Lapsi totesi että tämä on minun lempiäni, siihen oli hyvä yhtyä.

Tästä määrästä syö kaksi nälkäistä aikuista ja yksi taapero. Alkupalaksi ehkä venyy jopa neljälle.

3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 keltasipuli
2 dl arborio-riisiä tai muuta risottoriisiä
kourallinen nuoren nokkosen lehtiä revittynä pieneksi
n. 4 dl kuumaa vettä (määrä on todellakin vain arvio, kannattaa varata esim. vedenkeittimellinen viereen)
1 rkl sitruunan mehua
1 dl valkoviiniä
100 gr (vuohen) tuorejuustoa
muutama lipstikan lehti
50 gr voita
suolaa, pippuria maun mukaan

Kuumenna öljy mielellään valurautapannussa tai jos sellaista ei ole, korkeareunaisessa kasarissa. Kuullota pilkotut sipulit. Heitä joukkoon nokkosen lehdet, anna paistua rapeaksi. Lisää riisi, kuullota. Lisää kuumaa vettä vähän kerrallaan, sekoittele. Lisää muita nesteitä maltillisesti, ettei riisi "pelästy" kovakuoriseksi. Aina, kun neste on imeytynyt riisiin, lisää kuumaa vettä. Risoton on tarkoitus olla puuromaista, löysää. Kymmenen minuutin kohdalla lisää joukkoon silputtu lipstikka ja murennettu tuorejuusto. Anna vielä muhia kypsäksi, kokonaisaika riisin lajikkeesta ja halutusta suutuntumasta riippuen yleensä 12-14 minuuttia. Ihan lopuksi sekoita joukkoon sulamaan voi.

Kasvislasagne

Luulin, että tästä jo yksi versio olisi ollut ylöskirjattuna. Enpä löytänyt, mutta voi olla että sitkeä etsijä silti löytää jos onkin tullut kirjoitusvirhe.

Muistathan että lasagnen idea on olla kastikeruokaa pastalla, ei pastaruokaa kastikkeella. Laita siis kerrosten väliin runsaasti kastiketta, niin että levyt tuntuvat suorastaan uivan. Ihan parasta lasagnea tulee tuoreista, itsetehdyistä lasagnelevyistä. Katso vaikka durum-vehnäpussin takaa pastataikinan ohje (puolikas annos riittänee). Kaulitse taikinasta ohuita levyjä sillä aikaa kun 1. kastike muhii ja säilytä ne esim. kostean pyyheliinan sisällä siihen asti että käytät.

Ensimmäinen (ja myös erittäin herkullinen) kokeiluversioni ei sisältänyt fenkolia ja kidneypapujen sijaan oli kikherneistä tehty. Siinä oli myös kaprista, jonka tällä kertaa unohdin. Maissi voisi myös sopia hyvin makunsa puolesta. Soveltaa voi siis vapaasti ja hyvää tulee kuitenkin. Valkosipulia on tässä edelleen melko vähän, kiitos raskausällötysten. Jos olisin normaalitilassa olisin ehkä laittanut kolme. Näytti tosi tyhmältä kun jokainen rivi alkoi ykkösellä, joten poistin numeron edestä. Kaikkea tulee siis yksi kappale, jos ei muuten ole ilmaistu.

1. kastike

2 rkl oliiviöljyä
sipuli
valkosipulinkynsi
fenkoli
porkkana
400 gr tomaattimurskaa
1 dl hienonnettua raakaa pinaattia
purkki keitettyjä papuja (esim. kidney), muuten aloita edellispäivänä liottamalla ja keitä aamulla vähintään tunti
puolikkaan sitruunan mehu
sokerinpala
mustapippuria
1 rkl provencen yrttejä

Kuullota sipulit öljyssä. Pilko porkkana ja fenkoli pieneksi, paista kevyesti. Lisää yrttejä lukuunottamatta muut aineet ja anna hautua vähintään puoli tuntia, mielellään useita tunteja. Lopuksi lisää yrtit.



2. kastike

50 gr voita tai margariinia
2 rkl vehnäjauhoa
4 dl maitoa
100 gr juustoraastetta (esim. Emmental)
½ tl muskottipähkinää

Kuumenna voi kattilassa. Vatkaa joukkoon vehnäjauhot. Lisää maito ohuena nauhana vähän kerrallaan koko ajan vatkaten ettei tule paakkuja. Lisää juustoraaste ja sekoittele jatkuvasti kunnes juusto on sulanut ja kastikkeen rakenne on tasaista, juoksevaa. Mausta muskottipähkinällä.

Lisäksi:

lasagnelevyjä
50 gr juustoraastetta pinnalle

Laita vuoan pohjalle 1. kastiketta. Tämän päälle lado lasagnelevyt, päälle 2. kastiketta ja 1. kastiketta. Toista niin että levyjä on kolme kerrosta. Päällimmäisen levykerroksen päälle tulee vain 2. kastiketta ja ihan päälle juustoraastetta. Peitä vuoka aluksi esimerkiksi aluuminifoliolla ettei lasagne rusketu liian nopeasti. Poista folio noin puolen tunnin paiston jälkeen. Paista 175C uunin alimmalla tasolla 45 minuuttia. Anna seistä vartti ennen tarjoilua.

Papupasta

Vaatimattomasta nimestään huolimatta todella keväisen herkullinen ruokalaji, johon sain inspiraation ystäväni H:n eilen facebookissa brassailemasta parsapastasta. Uskoisin, että samalla tekniikalla myös vihreästä parsasta tulisi oikein makoisa pastan lisä, löydät aiemmista postauksista hakemalla parsan käsittelystä vinkkejä. Suosittelen kokeilemaan, vaikka sinulla olisikin traumoja lapsena kohdatuista pavun pätkistä kesäkeitossa. Yök, pelkkä ajatuskin puistattaa! Mutta siis näin valmistettuna papu on Ihan Eri Kasvi. Sitruuna häivyttää sen tympeän tunkkaisen maun ja paistamalla kuumalla pannulla sisus säilyy rapsakkana eikä ole sellainen ällö lölly.

n. 100 gr vihreitä papuja joko tuoreina (jos on sesonkiaika) tai pakkasesta
reippaasti oliiviöljyä paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
sitruunaa
mustapippuria

paketti tuorepastaa (pinaatti tagliatelle toimii erinomaisesti)
sopivasti vettä
loraus oliiviöljyä
2 rkl voita

parmesan-juustoa
sormisuolaa (esim Maldon)

Laita pastavesi öljyn kanssa lämpenemään kattilaan ja oliiviöljy kuumenemaan pannulle. Hienonna valkosipuli. Laita se ja pavut kuumalle pannulle. Paista. Laita pasta kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan. Kun pavut ovat pinnasta vähän ruskettuneita, jauha mustapippuria joukkoon ja lorauta sitruunasta maun mukaan. Valuta pasta, sekoita joukkoon voi ja kippaa papupannun sisältö joukkoon. Sekoita vielä kerran. Annostele lautasille, ripottele hiukkasen hiutaleista suolaa pinnalle ja vuole päälle juustosta lastuja.

Täydellinen pizza

Kiitos nimimerkille "manna." Vauva-lehden keskustelupalstalla Ruokaohjeet ja -vinkit loistavasta ohjeesta tehdä pizza. Kokeilin tänään leivinuunissa ja toimi fantastisen hyvin. Toimii epäilemättä myös sähköuunissa. Yhdistän tähän ohjeeseen oman taikina- ja tomaattiohjeeni mutta loppuun manna.n paisto-ohjeet. Tällä tavalla tehtynä pizzaa oli valtavan helppo käsitellä leipälapiolla, mikä aiemmissa leivinuuni-kokeiluissa on ollut kovin hankalaa ja turhauttavaa. Vihdoin onnistuin tekemään oikean kiviarinapizzan, jee!

Pizzapohja:

3 dl durum-vehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1½ dl vettä (noin 42 asteista, lämpämämpää kuin kädenlämpöistä)
½ tl suolaa
2 rkl öljyä

Sekoita jauhot ja kuivahiiva. Lisää vesi, suola ja öljy. Vaivaa kunnolla, jätä kohoamaan lämpimään paikkaan (meillä yleensä leivinuunin suuluukun eteen) kunnes kaksinkertainen. Leivo pizza.

Tomaattikastike 2:
(helppo ja nopea)

1 tuubi tomaattipyrettä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
½ tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
1 rkl yrttejä (oregano, provencen yrtit tms.)

Sekoita, levitä pizzataikinan päälle ennen muita päällisiä.

manna.n italialaisen isoäidin ohjeet:
Taikinaa ei saa vaivata liikaa, pizzataikinan ei kuulu olla niin kuin pullataikinan. Taikina on jätettävä nousemaan kostean pyyhkeen alle kunnes se on tuplaantunut koossa.

Levitä taikina tasaisesti pannulle, jätä paksumpi reuna (nousee kauniisti)
ja levitä tomaattimurska taikinalle (tavallisia murskattuja tomaatteja peltipurkista, yksi purkki x taikina) tomaattimurskan päälle ripottele suolaa ja mustaa pippuria.

Laita taikina tomaattineen uuniin noin 5-10 minuutiksi ILMAN muita päällysteitä. Kun reunat (joille et ole levittänyt tomaattimurskaa) alkavat ruskistua ota pizza ulos uunista ja lisää muut haluamasi päällysteet [Hildur poisti tästä blogin teemaan ja otsikkoon sopimattomat täytteet jotka kuitenkin löydät alun linkkiä seuraamalla].

Uunin on oltava todella kuuma, mielellään 250 astetta, että pizzasta tulee parhaan makuinen ja taikinasta hyvä ja rapea. Leivinuuni on siitä tosi hyvä että sen voi lämmittää kuumemmaksi kuin tavallisen uunin.

Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta tää on oikeasti tosi helppo ja nopea tapa laittaa HYVÄÄ pizzaa!!

Orzotto con le primizie

Orzotto con le primizie (Ohrarisotto tuoreiden kevät-kesäkasvisten kera) neljälle

200 g kokonaisia ohraryynejä

reilu litra kasvislientä kuumana

n. 5 rkl oliiviöljyä

1 sipuli tai pari kevätsipulia pienittynä

1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

kasviksia : pieniä porkkanoita, herneenpalkoja, herneitä tuoreena tai pakasteena, tuoretta ohutta parsaa, ehkä pieniä maissintähkiä, kesäkurpitsaa, varsiselleriä jne

kanttarelleja tai alkukesän tatteja (tai herkkusieniä jos ei ole vielä luonnon sieniä)

vähän suolaa, jos kasvisliemi on vähäsuolaista, sekä pippuria myllystä

pari rkl voita

100 g raastettua parmesania, plus lisää pöydässä lisättäväksi

Aloita hyvissä ajoin ohran pesulla ja liotuksella - ainakin kaksi tuntia liotusaikaa tarvitaan mutta mielellään enemmän, jopa yön yli. Ryynien kypsyttäminen kasvisliemessäkin kestää, jopa tunnin! Aloita lämmittämällä öljy ja lisäämällä siihen ohra sekä hienonnetut sipulit (jos käytät kevätsipulia niin lisää se myöhemmin, samaan aikaan muiden kasvisten kanssa). Hämmennä reippaasti ohraa parin minuutin ajan öljyssä, jotta jokainen jyvä saa öljypeitteen. Lisää pannuun kasvislientä niin että nestettä on yli ohran. Pienennä lämpöä. Hämmennä jatkuvasti kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt. Lisää ensin kauniiksi paloiksi pienityt tai koosta riippuen jopa kokonaiset porkkanat ja varsisellerit sekä sienet. parsanvarret ja maissintähkät. Lisää jatkuvasti lientä samalla hämmentäen, älä anna ryynien kuivua. Kun ryynit ovat pinnalta pehmeitä mutta niissä on vielä puruvastusta, lisää loput kasvikset, kuten parsannuput. Lopuksi lisää reippaasti hämmentäen voi ja raastettu parmesan sekä mausteet. Tarkista maku ja lisää suolaa sekä pippuria jos tarvitaan. Anna orzotton levätä muutama minuutti pois liedeltä ennen tarjoamista.